äiti soitti kesken onnellisten ajatusten, ja saatiin taas aikaiseksi riitaa samasta aiheesta kuin muutenkin viime aikoina.
Musta tuntuu, että me ollaan ihan eri planeetalla, että minä en voi luottaa siihen mitä äiti sanoo, ja että äiti ei vaan kuule mitä minä sanoin. Ja kun minusta tuntuu, että minulle on valehdeltu, niin mä suutun. Hetkittäin vihaan omaa äitiäni, ja miten huonoksi ihmiseksi se tekeekään minut? Mutta kun mä en jaksais tota mun perhettä, en ollenkaan. Ja olen pahoillani siitä.
Prenumerera på:
Kommentarer till inlägget (Atom)
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar