3 vuotta blogia takana ja jouluaatto

Minä laiskamato en huomannut, että 15. joulukuuta tämä blogini täytti jo kolme vuotta!!! Ei muuta kuin hyvää syntymäpäivää:) Kyllä siitä tuntuukin jo olevan jonkin verran aikaa, kun kirjoitin tänne ekan kerran.

Joo, ja jouluhan se täällä onpi taas. Viime vuonna pääsin pälkähästä, kun Miehekkeen kanssa ei vietetty joulua ollenkaan, oltiin kahestaan pohjoisessa, olipa tosiaan mukavaa:) Noh, nyt ollaan taas vanhan kaavan mukaisessa joulussa: äitee ja veli tuli tänne etelään, ja nyt ollaan sitten menossa tädin luokse syömään. Serkku ilmoitti tänään olevansa raskaana, tuntuupi hassulta, hän on ollut minulle semmonen pikkusiskon tyylinen otus nuorempana:) Ihan "normaalissa synnytysiässähän" hän jo on, mutta silti tuntuu hassulta. No, se menee ohi:) Olen kuitenkin iloinen hänen puolestaan, ja mun täti taitaa olla taivaassa, kun hän saa vihdoin lapsenlapsia:) Mutta ahistaa joo, en tiiä mikä, kai semmonen default-jouluahistus vaan. Hesarissa oli hyvä juttu yksinäisistä ihmisistä ja joulusta, että miten sitä jouluna yksin selviää: Kohtelee sitä kuin flunssaa, kyllä se odottamalla ohi menee. Mä aattelin ottaa tänä vuonna tuon ajatuksen käyttööni, vaikka enhän mä ole yksinäinen ja elämä on muutenkin vissiin aika reilassa. Mutta minkäs teet, kun mä vaan kärsin jouluahdistuksesta. Piste.

Luin loppuun tänään elämäni ensimmäisen Paul Austerin kirjan, "the brooklyn hollies". Oli hyvä, en osaa selittää millä tavalla, mutta oli vaan. Ystäväni kehui minulle Austeria, ja oikeassa hän oli.

Heille, jotka nauttivat Joulusta: Ihanaa joulunaikaa teille! Ja meille, jotka emme koe sitä niin nautinnolliseksi ajaksi: Mahdollisimman kivutonta joulua ja jopa hetken väläyksiä onnesta!:) (Kyllä se kohta on ohi:))