tisdag, augusti 01, 2006

töissä

...vielä. tuli oikeen semmonen himo, että nyt tarvii päästä kirjoitteleen vähän blogia.

oltiin parin kaverin kans pyöräilemässä pitkä viikonloppu tuolla turun saaristossa. taivaallinen keli, ja hauska ja mukava reissu. oli kiva olla pitkästä aikaa näiden kahden kaverin kanssa pitkään yhdessä, silloin tulee juteltua ja oleltua paljon paremmin. eksyttiin korppoo sea jazzeillekin:), ja siellä illalla kun kömmittiin huppelissa telttaan, ja nukahdettiin siihen vähän ahtaaseen mutta ei liian ahtaaseen tilaan, niin tuli sellanen olo, että onpas kiva kun en ole yksin tässä maailmassa. nukuin kuin pieni vauva. taisimme muuten jättää lähtemättömän vaikutuksen muihin jazz-vierailijoihin, joiden keski-ikä oli noin 50 vee....=) No, ei kai kellekään jäänyt lähtemättömiä traumoja:) Ei me mitään ihmeellistä tehty, oltiin vaan hurjan iloisella tuulella ja hieman huppelissa:)
tosiaan oli se keli enemmän kuin kohdallaan, vaikka olimme varautuneet sääennusteiden takia sadekamoilla matkaan. mutta parempi näin:) Ja pyöräily sujui kuin rasvattu, ai että, tykkään kyllä pyörästäni. se liikkuminen on kyllä mun juttu. sitten kun tulin su-iltana väsyneenä kotiin, oli aika orpo olo olla yksin kotona taas... mutta eiköhän se tästä.

huomenna pääsee kuukauden tauon jälkeen potkiin ja lyömään:) Potkunyrkkeily siis alkaa taas:) Siistii, on ollut vähän säännöllistä liikuntaa ikävä. Tänään meenkin sitten pelaamaan ultimateakin, niin että tästä se lähtee.

eilen olin yhen tellukamun luona illallistamassa, ja päästiin kyllä oikeen vauhtiin taas voihkimalla tellun ja menneiden ja tulevien reissujen ihanuudesta:) CAN'T WAIT että pääsis taas kiitämään lumelle:)

ihana kun kaverit alkavat palata kesälomiltaan ja on taas menoa ja meininkiä:) Tuossa heinäkuun kolmannella viikolla meinas kyllä iskeä sellanen tylsyys että. on mulla ehkä hieman sellanen vaihe päällä, että pakenen ikävien asioiden ajattelua ja elämisen ajoittaista tylsyyttä nyt tekemällä vaikka mitä ja menemällä sinne tänne. mutta saahan sitä joskus päästää itsensä siitä menemään mistä rima on matalin, enköhän mä sitte taas ehdi kelata asioita kohta taas.

Inga kommentarer: