katkipoikki

Snap. Yksi asia ja koko kulho kaatuu ja vesi valuu yli. Eilen tuli jonkinsortin tsemi-raja ylitettyä, ja itku ja luovuttamisen fiilis tuli.

Joku pöpö iski taas (voi veturallaa) ja lähdin eilen töistä kesken pois kun huippas ja hikoilutti ja yskitti...

Viimeinen pisara tuli tiskikoneen asennuksen muodossa. Tiskikone siis hajosi, hankin uuden, maksoin kuljetuksesta ja asennuksesta. Ja kerroin myös kysyttäessä, että paikalla ei tule olemaan kantajia omasta takaa, sillä olkapää on nyt mikä se on vieläkin. Noh. Yksi nuori, hintelä mieshän sieltä sitten tuli sitä tiskikonetta tuomaan. Ei auttanut kuin yrittää vähän auttaa häntä saamaan vanha kone kämpästä ulos ja rappusia alas, ja uusi ylös. Olin laittanut suojaksi pahvia lattialle, vaan 20 cm:n kaistale oli jäänyt suojaamatta... ja siihenhän se poika sitten ketkutti sitä tiskikoneen nurkkaa: puuparketissa on mukavan kokoinen kolo. Veetu. Noh, asennus oli hieman hankala, kun tiskoneen putket tartti vetää keittiökaappien alta, ja sitten ne oli vielä liian lyhyet, joten niitä tartti pidentää. Mutta paikalle saatiin. Siis se tiskikone. Tyyppi lähti pois, kiitos hei. Minä menin nukkumaan huonoa oloani pois. Illalla aattelin, että pitäähän toi nyt sitten testata toi tiskikone, vaiks vähän epäileväinen fiilis oli jotenkin jo etukäteen... Jäin katsomaan kuis kone toimis. Ja loiskis, sieltähän se vesi tuli poistoletkun jatkoputken liitoksesta suoraan lattialla. Tänk juu veri meni... Tässä vaiheessa tuli iso itku, soitin läheisillä, rääyin suoraan sanottuna, tuntui, että mä en nyt vaan jaksa enää näitä kaikenmaailman asennu/putki/sähkömiehiä, jotka tulee rikkoon paikkoja ja tekeen asiat huonosti. Voihan video. Noh, jaksoin vielä soittaa liikkeeseen, josta masinan ostin, ja kerroin lannistuneena tilanteesta ja sanoin, että asia on hoidettava, mutta mä en nyt jaksa soitella enää yhtään kenellekään, että josko te hoidatte homman nyt vaan kotiin. Olivat kyllä ihmeen ymmärtäväisiä. Lupasivat, että homma hoituu ennen perjantaita... katsotaan nyt.. ja millä lailla? Sitten painuin nukkumaan... Unen päästä en kyllä heti läheskään saanut kiinni, fundeerailin asioita liian paljon. Tässä on nyt viime aikoina ollut kaikin puolin paljon sulateltavaa.

Tänään oli vielä päivällä melkein yhtä ikävä fiilis kuin eilen, mutta sitten illaksi helpotti, kun sain juteltua parinkin kaverin kanssa. Paras keinohan olon paranemiseen ois tietty lenkille lähtö tai muu liikunta, vaan ei nyt se käy, en kolmatta tautia haluais enää tähän putkeen.

Joku paha karma mua nyt seuraa, mutta ehkä se loppuis tähän?

Jos nyt jaksais vielä vähän aikaa, ja paranis toi fyysinen olo ainakin... Viikon päästä olen jo mukavimmalla mailla, ilman ikäviä remppajuttuja ja arkihuolia. Paitsi. Voihan olla, että koneeni myöhästyy tai tippuu taivaalta, tai vain yksinkertaisesti kaikki tavarat ovat koko viikon hukassa..........=D