Loma meni. Mukavasti. Mutta way too fast. Harmitti tulla takaisin. Paikka oli kaunis: sekä vuoria että vettä: my cup of tea=D (no kylläpä englantia nyt pukkaa...noh, annataan kielien virrata:)) Pikkasen oli p*ska kunto kaiken sairastelun jälkeen, mutta ei se nyt ihan karmeesti harmittanut. Oli mukavaa vaikka ei pystynytkään/jaksanutkaan tehdä kaikkea mitä oisi tehnyt mieli. Nukuttua tuli hyvin ja paljon:) Nyt voin muuten nimetä harrastuksekseni myös purjelautailun, nyt sitä on nääs tehty ja opittu edes jotain: jokaisena päivänä käytiin vähän "lautailemassa": välillä opastuksen kanssa ja välillä ilman. Ensi kesänä sitten lisää.
Hartiakin pysyi messissä... Parina viimeisenä päiväni se alkoi hieman lonksumaan taas, eikä rinkan kantaminen (edes ne lyhyet pätkät) ollu ihan nannaa sille, mutta nyt alkuviikosta kun taas vähän jumppasin, niin johan tuntui taas paremmalta. Hyvä siitä vielä tulee, kuin uusi;)
Voin ylpeänä todeta myös sen, että tämän kesän aikana olen enemmän kuin kiitettävästi kesyttänyt minun vesipelkoani, joka paheni silloin paniikkiaikana aika paljon. Nyt ei alkanut kuin vasta tosi väsyneenä jännittää vähän liikaa=pelottaa. Silloin piti vaan hankkiutua rantaan ja huilaamaan ja siitä se sitten taas. Onneks osaan jo vähän antaa ymmärrystä itselleni silloin kun olen väsynyt ja/tai nälkäinen: ei pidä pakottaa silloin itseään sellaiseen, mikä ei tunnu hyvältä. Ja täytyy hyväksyä se piirre itsessäni, että väsyneenä/nälkäisenä en vaan ole kovin vahva henkisesti.
Prenumerera på:
Kommentarer till inlägget (Atom)
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar