Erilainen loma

Jepulis. Täällä taas. Tergui Tallinkin Superfastilta;), onpas tää nopia;) Ollaan matkalla Rostockista Helsinkiin.

Lomalla tuli sellainen fiilis, että ehkä en olekaan kasvanut tästä blogista ulos vielä...

Jep. Neljä viikkoa ollaan oltu reissussa. Oli, miten sen nyt sanoisi, erilainen loma, ainakin erilainen kuin mitä odotin. Oli kovempi henkisesti kuin odotin. Fyysisesti nyt osasin odottaa, että koville tulee ottamaan välillä, mutta toi totaalinen henkinen väsymys yhdessä vaiheessa yllätti ja masensi... Ei oo pitkään aikaan ole ollut luottamus itseensä niin katkolla... Reissussa tuli kohdattua ja ylitettyä omia rajojansa vähän liikaa, väsähti vaan. Oli jänniä hissireissuja (minä kun vaan pelkään niitä, ja tuolla ne oli aika "ikäviä" vielä, mun asteikolla), helevetin isoja vuoria, ja jännitystä aiheuttavaa lunta välillä. Kroppa oli parina iltana aika ylikierroksilla ja oli vaikeata pitää hengitystä kuosissa eikä hyperventiloida. Joten pitkästä aikaa oli paniikkikohtauksen hajua ilmassa, ja mä olin vaan niin väsynyt ja pettynyt itseeni. Mä tiiän, että ei mun pitäis tuosta nolostua, mutta musta vaan tuntuu nololta "myöntää", että aina vaan mussa on toi paniikkipiirre, kun vaan tarpeeksi viedään omille rajoille... En olekaan edes niin vahva ja rohkea kuin olin jo ruvennut kuvittelemaan. Pieru:( Kyl mä haluaisin olla rohkeampi ja uljaampi ja vahvempi ja pelottomampi ja vähemmän herkkä. Kovasti haluaisin. En ihan kauhiasti fanita itseäni justiinsa vieläkään, mutta kai se tästä taas. Pitää tsempata kehumaan itseään, se on ollut kovin vaikeaa viime viikkoina. Ja kun ei ihan kympillä pidä itsestään, ei ole kaikista mukavin ihminen ja on vaikea kuvitella että joku oikeasti tykkää.

Mutta elossa ollaan, ja keho koossa ja mieli kai kanssa. Ja vaikka mun puheesta sais ehkä sellaisen kuvan, että olipa kauhea loma;), niin en silti kadu sitä että tämmöinen tuli tehtyä, päinvastoin. Perkuleen kaunis paikka se oli, ja hienoja hiihto-olosuhteita. Mua vaan kaduttaa ja harmittaa, että en ehkä siinä kaikessa jännittämisessä osannut nauttia paikasta ja lomasta niin paljon kuin olisi "pitänyt"... Arki ainakin ajatuksena tuntuu ihan mahottoman helpolta just nyt:)

Kyllä mulle taitais tehdä hyvää kirjoitella tätä blogia vielä.....