Tänään on ollut hieman ja pikkaisen parempi päivä... Ihmiset eivät ole tuntuneet ihan niin ahistavilta:) Nukuin kyllä viime yönä sillai megahyvin, ei ois millään halunnut herätä siitä leppoisasta fiiliksestä... Ehkä tää tästä taas, oon mä ihan hyvä (pieni epäilys näkyy kyl tekstissäkin;););)). Eihän mun tartte kaikkeen pystyä, kai se on enemmän kuin normaalia, että kaikki asiat tässä maailmassa ei suju luontevasti yhdeltä ja samalta ihmiseltä.
Mietin tässä, että kylläpä ihmiset jotenkin "kypsyy" ja tulee valmiiksi eri asioille hyvin erilaisella aikataululla... Viisi vuotta nuorempi kolleega miettii jo lasten hankintaa, kun taas minä, vaikka lapsista tosi paljon pidän ja niitä jossain vaiheessa haluan, tunnen että en ole vielä valmis, se vastuu siinä pelottaa, että pärjäänkö mä vai onnistunko mä ihan pilaamaan mun kakrut... Katsellaan. Täytän tänä vuonna 32 vee, ja sosiaalinen paine on kai sellainen, että tarttis jo lisääntyä. Mutta en ole vain valmis. Kai se on parempi, että mun lapsella on vanha, mutta vähän tasapainoisempi mutsi, kuin tämän ikäinen sekopää=D
Prenumerera på:
Kommentarer till inlägget (Atom)
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar