Kävin kaverien kanssa pitkästä aikaa luistelemassa. Käytiin siellä rautatieaseman pikku jääpläntillä, yllättävän leppoisaa ja ihan mukavaa. Vielä se luistelukin ihan sujuu.
Tänään kävin ystävän kanssa kävelyllä, parannettiin maailmaa:) Ja hän toimi mulle koti-psykologina, tenttas reissusta ja fiiliksistä. Ja ymmärsi kuulemma täysin, että tuollainen, hänen mielestään tosi extreme, reissu voipi kyllä vähän koetella mieltä. Me ollaan tavallaan henkisesti ja tunteellisesti samantapaisia, mutta noi harrastus- sun muut tekemiset on sitten ihan erilaiset. Tuntui hassulta ko hän vaan hoki, että olipa teillä kyllä extreme-reissu:), ko itestä tuntui, että teki asiat kuitenkin aika "ei-extreemisti". Mutta se ehkä rukkasi mun tuota tällä hetkellä kieroutunutta perspektiiviäni taas vähän lähemmäksi sitä todellista:) Mutta ystäväni on kyllä sellainen ihan optimisti myös, ja hän oli vakaasti sitä mieltä, että tuollainen rankka reissu kyllä loppujen lopuksi opettaa itsestä paljon ja pidemmän päälle lisää varmuutta. Katsellaan...:)
Lopuksi pari kuvaa reissulta:
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar