tekstiä loman ajalta...

060706

LOMATAJUNNANVIRTAA

Terveisiä lomalta, jostain päin suomea.

Nonih, nyt on oltu jo kohta viikko lomalla, ihan jees. Mitään maagista muutosta olotilassa ei ole tapahtunut:)… kai mä lomalla aina jotenkin olettaisin että olisi jotenkin keskimääräistä onnellisempi kuin yleensä, vaikka en tiiä miks, sama elämähän mulla edelleen on, jne… Noh, en nyt ole kovin onnetonkaan, joten asialla ei nyt sit kuitenkaan taida olla mitään väliä:)

Se on ollu hieno juttu, että mä en oo ollu ollenkaan samalla lailla väsyny kuin yleensä kesäloman alussa. Se kai tarkoittaa, että en oo saanu itteäni ihan niin puhki vedettyä kuin yleensä. Tai sitten mulla on ollut jo pidemmän aikaa astma, ja nyt kun se on hoidossa niin on totta kai paljon helpompi olla. En siis kuitenkaan viettänyt kahta ekaa mökkipäivää nukkuen, niin kuin olin olettanut.

Viihdyin mökillä kokonaista 2 ja puoli vuorokautta, ja sitten jo riitti. Vaiks kelit oli kyllä mahtavat. Kai se on kun mä siellä enimmäkseen yksikseni oleskelen, että oma seura ei sitten kauempaa jaksa viihdyttää:). Nyt oon kaupungis, käyn yhen kaverin kans kaljal tänään ja sitten huomenna tapaan yhen toisen kaverin. Ja sitten lähdenkin ajelemaan ympäri suomea, tulee varmaan yövyttyä ainakin yks yö teltas jossain leirintäalueella, mutta oikeestaan sekin kuulostaa ihan kivalta.

Mietin tässä että mun on vähän vaikea nauttia just tästä hetkestä. Kai mä aina ajattelen ja odottelen jotain tulevaa juttua, onko se mun luonto sitten vaan. Toisaalta, ei kai se haittaa, sillä ei tää nykyhetki nyt ihan kokematta jää. Sitten mietin sitäkin, että oonkohan mä vaan sellanen että mä oon onnellisimmillani silloin kun olen tulossa tai menossa johonkin, siis siinä matkalla. Siinä tilassa mä tykkään olla. Ei tietty liian usein, mutta silleen sopivasti.

Oon käyny pitkästä aikaa taas juoksemassa, ja yhden kerran kävin rullaluistelemassakin. Hyvin sujuu. En oo kumpaakaan hirveesti tänä alkukesänä ehtiny tehä, aika mennyt potkiessa ja nyrkkeilemässä tai jossain muussa. Viime viikonloppuna olin muuten terdellä tosiaan sit to, pe JA la:), aika hieno suoritus meikäläiseltä. Oli vaan niin levoton olo ja kauhee draivi ihmisten seuraan. Noh, kyllähän se jo sitten lauantaina alkoi tuntua vähän puulta. Sitten olikin hyvä lähteä möksälle. Vaikka levoton olo on vieläkin. Oon muuten ruvennut sitten tylsän hetken iskettyä ratkomaan sudokuja… ihan addiktoivaa hommaa:)

Muuten: en ollu kolmiseen kuukauteen käynyt vaa’alla, ja nyt kävin huvikseni: yli 3 kiloa hävinnyt johonkin, ohhoh. En oo ollut näin ”kevyt” moneen vuoteen, mulla on ollu se vakkaripaino, jossa on pysyny jo monta vuotta. Siistii. Ei ihme että mun nyrkkeilykaveri kantaa mua niin kevyesti;).

Toi mun huomenna tapaamani kaveri on näköjään raskaana, vaaveli tulee joulukuussa. En tiedä miks mua rupes risoon kun ei hän saanu sanottua sitä ite, voivotteli vaan puhelimessa useampaan kertaan, että voivoi kuinka hän on voinut huonosti ja pyörtyillyt mutta että ei se oo mitään vakavaa. Sitten mä lopuksi kysyin, että mikä nyt on, oletko raskaana vai mitä? Ja sitten se vaan että joo. Hei haloo, miks sitä ei nyt vaan ois voinu heti sanoa ilman sen kummempia ”arvoituksia”… Ja kun se ei tän ihmisen kohdalla ole edes järkyttävä yllätys… hohhoi. Mikähän se on, että mulle tulee vieläkin sellanen lievä ”kateus-ärsytys-surumielisyys”, kun kuulen että joku tuttu on raskaana? Siis silleen ymmärtäisin, jos mä ite nyt just palavasti haluaisin muksuja ja se ei yrittämisestä huolimatta onnistuis… mutta kun mä en edes oo yrittämässä, ja kai mä syvällä sisälläni tiiän, että just nyt mä en ees muksua haluais vaiks ois millaiset mahikset… kai mun päässä on vaan vieläkin vähä liian syvään veistetty se ajatus, että munkin ”pitäis” olla jo siinä perhekeskeisessä tilanteessa, ja että mä oon biologisesti lapsensaannin kannalta jo vanhenemassa… taustalla on sekin pelko, että mitä jos vuodet vaan menee kauheeta vauhtia, ja sitten huomaan että oon 45 enkä oo löytäny itelleni elämänkumppania enkä oo koskaan edes yrittänyt saada lasta… hohhoi. Jos mä nyt voisin vähän relata, ja aatella, että ei se parin löytäminen oo vuodesta kiinni. Ja nauttisin nyt vaan tästä mennä-ja-tulla-asenteesta: talvi menee kuitenkin hyvin pitkälle telluillessa (ai ko sikasiistii, neuvottelin muuten äiteen kanssa jo joululahjoista (joo, me ollaan käytännöllinen perhe;)), ja pyysin että jos mä voisin saada mahdolliset joululahjat rahana. Passaa kuulemma…). Kai sitä perhe-elämää ootellessa voi hyvällä omalla tunnolla pitää hauskaa ja nauttia:)