terveisiä...

...lomalta:)

Ihan jees fiilis, vaikka olenkin äiteen luona;) Äitee asuu edelleen siinä kämpässä missä minäkin asustelin suurimman osan lapsuuttani ja nuoruuttani. Hassua muuten, miten kaikki näyttää täällä nykyään paljon pienemmältä:) Kai sitä on parhaat muistikuvat tästä paikasta siltä ajalta, kun tuo katu oli vielä hiekkakatu eikä asvalttia, ja se tuntui hurjan pitkältä, kun sitä pitkin pyöräili... Ja lähikauppa oli jo TOOOOOOSI kaukana, pienenä en saanut edes sinne asti pyöräillä yksin:) Nykyisen mittapuuni mukaan se kauppa on uskomattoman lähellä:) Muuten täällä on moni asia ennallaan, vaikka uusia taloja onkin tullut ympärille ja kaikki puut ja puskat ovat kasvaneet niin isoiksi.

Mitäs mun lomaan kuuluu...? Noh, ekana lomapäivänä menin kahden kaverin + koiranpennun (ihana ja söpö mutta julmetun villi) kanssa vähän piknikille yhden järven rantaan, oli kivaa vaikka sää olikin aika puolipilvinen (=oikea suomalainen kesäsää ja -meininki: bikineissä oli istuttava ja "nautittava" ja otettava vähän aurinkoa, vaikka iho on pienellä kananlihalla;););)) Sitten illalla katoin yhden leffan, ja yritin siinä vähän kasata vermeitä kasaan. Sunnuntaina ajelin tänne äiteen luo, matkalla käväsin kahden kaverin kanssa melomassa tuossa keski-Suomessa, vai miksiköhän sitä aluetta kutsutaan... Enivei, oli AIVAN HELMIkeli: aurinko paistoi, ei tuulta juuri laisinkaan, ja järvimaisemat olivat kovin kauniit. Tarvis mennä toistekin, on toi järvimelonta erilaista kuin merillä melominen, kummassakin on tietystin puolensa ja puolensa. Sitten pizzerian kautta taas tien päälle. (Oon muuten tainnut saada jotenkin yliannostuksen autolla ajamisesta, jumatsuikka se loppumatka meni tylsästi....) Eilen olin mökillä ja, noh, nukuin:) Torkut tuli otettua ennen lounasta JA lounaan jälkeen, ihan siinä laiturilla lojuessani. Illalla lähdin kaupunkiin takaisin, sillä jotenkin oli vähän spooky olo jäädä sinne yöksi yksin.... Olen minä joka vuosi siellä yksin pari yötä ollut, mutta nyt ei ollut jotenkin kiva fiilis... Miksi? Sitä en tiiä. Mutta eipä voinut mittään, eikä kaupunkiinkaan ole sieltä pitkä matka. Tänään olen häröillyt vähän sitä sun tätä, kävin taas möksälläkin, mutta sielläkin sateli, joten palasin tuossa juuri kaupunkiin. Mukaan ottamani kirja tuli jo luettua, harmin paikka, tekis vielä mieli lukea jotain kirjaa....

Lähden huomenna taas kotia kohti, ihanaa. Mulla on sinne jo ikävä (joo, en osaa sitäkään täysin selittää, mutta en edes jaksa hirveesti ihmetellä:)). Mutta nyt on sitten hoidettu tyttären velvollisuudet ja käyty kotona, joten mikäs tässä. Velikin tuntui olevan omalla asteikollaan hyvässä kunnossa. Hyvä niin. Hän pääsi ennen juhannusta sairaalasta pois.