Huh

ja Äitee on nyt osastolla, joka on erikoistunut masennukseen/ahdistuneisuushäiriöihin. Ei ois paremmin tää päivä voinu mennä.. Tai no, ehkä se 6 tunnin lääkärikiertue ois voinu jäädä väliin. Mutta mä en siitä välitä, pääasia on että nyt kaikki tajusivat äidin hädän ja homma laitettiin vihdoin eteenpäin. Minulla on niiiiin paljon helpompi olla, koska kelailin koko viime yön, että mitä helvettiä mä teen, jos äitee ei edelleenkään pääse vielä hoitoon. Äitee oli itse ihan poikki ja helpottunut, vaikka sanoi, että onhan se vähän outoa, että hän on nyt osastolla hoidossa, ollaan totuttu että siellä onpi minun velikultani. Ja sanoi hiljaa, että ei hän ole ennen ymmärtänyt että voi mennä niin eksyksiin itsensä kanssa. Mutta. Uskon vakaasti, että nyt ei ole suunta kuin ylöspäin, paskemmaksi tilanne ei vaan voi enää mennä. Äitee sanoi miettineensä, että miten hän jaksaa, jos ei pääse hoitoon ja mun on pakko lähteä jossain vaiheessa kotiin. Mutta nyt äiteetä hoivataan kaikin puolin, katotaan että syö tarpeeksi, aloitetaan lääkitys ja terapia. Huh. Kuun lopussa meen taas käymään ja aiemminkin jos tarve tulee. Vannotin äiteetä, että oikeesti soittaa nyt jos minua tarvii, kyllä minä tulen...

On sellainen olo, että olen tehnyt sankariteon, kun sain tiukasti hoidettua homman kotiin, meinas vieläkin aamulla vähän vastustaa, ramppasin kaks terveysasemaa plus mielisairaalan polin läpi. On semmonen olo, että kerrankin tietää varmasti, että on tehny jotain oikein ja jotain tärkeää. En tiiä koskas äitee ois ilman tuota rumbaa päässyt hoitoon. Kai se aiempi kokemus noista asioista ja puljuista antaa hieman itsevarmuutta ja tietoa miten toimia. Ja olen niin mahottoman kiitollinen heille, jotka tekevät työtä henkisesti väsyneiden ja sairaiden ihmisten kanssa, olette korvaamattomia!!!! Minä en pystyisi äitiäni auttamaan, mutta uskon vakaasti, että he pystyvät!

Sitten hain vielä äiteelle vaatteita kotoa, pistin hänen kotinsa siihen malliin, että siellä ei tarvii käydä, tyhjäsin jääkaapin, vein postilaatikon avaimen naapurille, jotta he ottaisivat postin talteen, jne. Ja sitten ajoin vielä 5,5 tuntia kotiin, pikkaasen meinas väsyttää. Huh. Kohta nukkumaan omaan sänkyyn (tai noh, siis patjalle, en oo ehtinyt vielä hankkia sänkyä...), aivan mahtavaa:)