aamusta luin Serikan juttua samaisesta asiasta, mutta silloin olin itse vielä onnellisesti PMS-sfäärin ulkopuolella...
Vaan en enää... Veetuttaa niin että melki itkettää... Ja vaikka mä tiiän että nää kaikki fiilikset johtuu pääasiassa PMS:stä, niin se ei nyt ihan hirveesti auta nyt just.
Silloin kun ei ole PMS päällä, niin osaan hyvin ajatella, että silloin PMS:n aikana ei vaan kannata ottaa itseänsä ja tunteitansa niin tosissaan... Mutta odotapa vaan, kun itse PMS on sitten päällä: vaiks kuis järki yrittäis kuiskata mitä, niin olo on tuskaisen kiukkuinen tai masisteleva tai sekä että. Joka tapauksessa itku taitaa tulla tirautettua joka ikinen kuukausi tähän aikaan kun tuntuu että jollain tavalla maailma kaatuu... Tätä fiilistä on vaikea kuvailla ihmiselle, joka ei ole koskaan sitä kokenut... Enhän minä tällä hetkellä varmaan vaikuta maailman järkevimmältä ihmiseltä, jos minun kanssa joutuu olemaan, itselläkin on vähän "hullu" olo. Ihmeellistä, että hormonit saavat tällaista aikaan.
No hyvä juttu tässä on se, että mun PMS tulee kuin kello kaulassa, joten läheiset ovat jo oppineet varautumaan (jopa paremmin kuin minä itse) siihen, että kohta mun maailma taas kaatuu... Nyt rupes vähän hymyilyttämään...:) Hassuahan se on, että mä itse jotenkin unohdan asian joka PMS:n jälkeen, kun taas muut oikeen varautuvat tilanteeseen (laittavat puhelimen kiinni, jne...:))
tsemiä muutkin
Prenumerera på:
Kommentarer till inlägget (Atom)
3 kommentarer:
No voihan kökkö! :/
Itseäni huvittaa kanssa, kun joka kuukausi unohdan koko jutun ja sitten taas ihmettelen, että mikä mulla nyt on? Mitä tämä on? Kunnes sitten taas huomaan, että jaahas... Tämä onkin taas tätä.
Kaikkea sitä joutuukin naisena kestämään.
Piristystä! Kohta se on taas onneksi ohi. :)
:D Jaksat sentään kirjoittaa hauskoja tekstejä. Tain sitten mä vaan symppaan niin vahvasti. Vittumaiset (kirjaimellisesti) PMS:t tunnetaan myös täällä. Ei tosin juuri nyt.
moi serika ja arokettu.
pahin on tän kuun osalta ohi...:) Halleeluujaa. Seuraavaan kertaan sitten vaan, jos vaikka ensi kerralla muistais jo etukäteen, että ainiin, kohta on taas paha mieli...:)
heh, kiva että tekstini tuntuu hauskalta. ja joo, muakin rupes tuo mun oma teksti naurattaan sitten loppujen lopuksi, kun taas tajusin kuinka absurdi se joka kuukautinen draama-queen-kausi on... Mutta minkäs sille voi... Montakohan vuotta tätä nyt sitten vielä jatkuu...?
Skicka en kommentar