Tämä hetki

...tuntuu hyvältä. Ei semmoselta utopistisen onnelliselta, sillä elämän realiteetit on vielä hyvässä muistissa. Mutta tässä hetkessä on levollisen turvallista olla itsensä kanssa.

Tämä on ensimmäinen viikonloppu omassa kodissa pitkään aikaan... Nelisen viikkoa meni evakossa, ja sitten viime viikonloppuna äitee oli käymässä ja lähettiin viikonlopuksi kylpylään (juu, MINÄ olin kylpylässä yötä, ei oo oikeen meitsin vakiovalinta.... Äiteen kaveriksi ja mieliksi lähdin, ei se nyt NIIN kauheeta ollut, mutta ei oo ikävä takas:)). Tuntuu hyvältä. Koti on vielä pienessä kaaoksessa, mutta mäpä en jaksa välittää.

Kai se evakkoaika vähän stressasi: tavarat olivat ärsyttävän usein hukassa, ja tilaa oli paljon vähemmän kuin yleensä. Ja kun siihen lisätään angiina, myöhästynyt remppa ja v*tun ääliöt putki- ja sähkömiehet, sekä äiteen saapuminen ja muuta häsää, niin ei ollut ehkä ihme että olin sisältä koko ajan vähän kireenä ja väsynyt. Mutta äitee lähti nyt torstaiaamuna takas, ja nyt on sitten vihdoin ihan rauha maassa. Tykkään äiteestä joo, mutta rajansa kaikella:) (tämä on ehkä tullut aiemminkin puheeksi?:)) Äitee oli kyllä aivan ihana: tosiaan remppa "valmistui" vasta tasan viikko sitten, ja äitee oli täällä jo silloin siis kylässä... Ja näki kaikki helvetin ongelmat sen remppahässäkän kanssa ja kämpän kaameen likaisuuden... Noh, äiteepä sitten siivos keittiön ja pesi lattiat sillä välin kun olin alkuviikosta töissä... en oisi parempaa lahjaa voinut sillä hetkellä saada...

Jep. tänään ohjelmassa: käväsen töissä, käyn tsiigailemassa tilbehöörejä reissua varten (jee!) ja illalla tehdään ystävien kanssa mun sekasella kämpillä sushia! Tykkään sushista paljon, ja olen varmaan vuoden höpissy siitä, kuinka tarttis yrittää itse tehdä: joten NYT se tapahtuu:) Mukavan illan ohje: raakaa fisua, riisiä ja levää;), 6 mieluista ystävää, jonkin verran viiniä:), ja jutustelua ja istuskelua.