täällähän meinaa olla ihan talvi. Siistiä! en ois uskonut, että sitä enää täällä etelässä näkee.
Viikonloppu oli mukava. Mulle iski jo menomatkalla oikein kunnon puheripuli, en vaan osannu olla sitten hiljaa ja pölisin sitten ihan kauheasti. Mutta teki hyvää, ja tuntui hyvältä, vaikka tiesi, että muille se oli ehkä hivenen rasittavaa:) Mutta tais siinä tulla parin kuukauden, hieman "säästetyt" pölinät ulos. Tänään onkin sitten ollut hiljainen olo. Viikonloppuna pääsin siis suhaamaan tavallisissa suomalaisissa pikkurinteissä. Ne olivat aika jäisiä, ja aluksi olikin minulla tottumattomalla aika hatara fiilis. Mutta la-iltana alkoi sitten viimeistään rytmi löytyä, ja sunnuntaina pääsikin jo aika kivasta "tykittämään":) On kai sitä taas jotain oppinut, mutta paljon tarttis vissiin vielä oppia. Mutta oli sellainen olo, että haa, kyllähän mä tän aika hyvin handlaan:) Suorempaa linjaa tarttis vaan vieläkin uskaltaa vetää jyrkissä kohdissa. Niin muuten, ei jalkoja hapottanut oikeastaan kertaakaan, aika siisti fiilis, tämmööstä ei oo ennen käynyt tellumäessä:)
Viikonloppu herätti myös vähän ikäviäkin tunteita, mutta enpä nyt halua niitä vatvoa sen enempää (ois nääs vähän niinkuin prokkiksena opetella olemaan vatvomatta asioita niin himskatin huolella...). Sanotaanko, että taitaa se kuitenkin olla niin, että parempi olla muutama hyvä ystävä kuin useampi huono tuttu.
Prenumerera på:
Kommentarer till inlägget (Atom)
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar