Onpas paha mieli. Väsyttää (mutta sen siitä saa ko herää puol kuudelta miettimään asioita). Kurja fiilis. Semmoinen fiilis, että asiat on jotenkin kaikki huonosti. Haluais että koko maailma lohduttais ja yrittäis ymmärtää. Vaiks eihän se mitään auttais, tää fiilis kai menee omalla painollaan ohi eikä mitenkään muuten.
Ja tähän ei auta se hokeminen, että kaikkihan on hyvin. Kun EI OO. Mulla on persiistä pomo, jonka tekemiset tai tarkemmin sanottuna tekemättä jättämiset vaikeuttavat todella turhauttavasti mun työntekoa ja hommien valmistumista. Juuri kun luuli, että nyt ei voi mennä töissä enää huonommin, niin juujuu, kyllä voi. Voi jumalauta mä oon saanu tarpeekseni huonosta tuurista ja kohtalosta töissä!!!!!!! (ja joojoo, tähän sopii hokea, että työhän on vaan työtä, mikä kyllä on ihan totta, mutta kun viettää arkena enimmät valveillaolotunnit sen nimenomaisen työn parissa, niin miten hemmetissä sitä voi olla ignooraamatta sitä paskaa mikä losahtaa kasvoihin???)
Prenumerera på:
Kommentarer till inlägget (Atom)
4 kommentarer:
Ei sillä väliä paljonko aikaa sitä viettää itse työn parissa, jos työ on muuten stressaavaa ja vaikeata. Ei mullakaan aikoinaan ollut välttämättä kuin viiden tunnin kassavuoro (ei enää ikinä kassatytöksi, mark my words!), mutta eipä se estänyt mua ahdistumasta kyseisestä viiden tunnin kidutuksesta monta tuntia ennen ja jälkeen varsinaisen työajan.
Onko sun mahdollista saada siirtoa johonkin kyseisen pomon ulottumattomiin toiselle osastolle, tai pystytkö vaihtamaan työpaikkaa? Koska pidemmän päälle oma mielenterveys on huisisti tärkeämpi asia kun natsipomon oikuttelujen kestäminen.
Toki saat sitä kuvaa lainata :) ite sen jostain tuolta netin syövereistä joskus löytäny.. Pitää kyl erittäin hyvin paikkaansa :D
muusikotar: Olen ihan samaa mieltä, että työpaikan vaihto on yleensä parempi kuin mielenterveyden menetys...:) Mutta tässä tapauksessa suurin häviäjä olisi luultavasti minä itse, jos nyt juuri vaihtaisin labraa. Mulla on väitöskirjaprojekti siinä vaiheessa, että meinaan enää tän vuoden loppuun jaksaa vääntää labraa, ja sitten kirjoitan homman pakettiin ja väittelen, vaikka kirjasta ei tulisikaan kovin hyvä. Joten kun kerran olen näin monta vuotta (5 vuotta) jaksanut vääntää, niin nyt pitäis jaksaa vaan enää se vuosi. Se mikä tässä pännii on, että pomo ei hoida hommiaan, eikä osaa organisoida hommia siten, että homma toimii ja on tehokasta. Uusin "paska" on se, että tyyppi on "unohtanut" hakea rahaa, ja puolet meidän labrasta häviää tässä kevään mittaan, ihmiset lähtee parempiin töihin, kun meiltä ei löydy enää palkkarahaa. Ja niin minäkin lähtisin, ellei tuo kirja ois niin "viimevaiheissa" kuitenkin. Tipahdin vuoden alusta apurahalle minäkin, ja sekin loppuu kesäkuussa. Nyt sitten olen vääntänyt omia apurahahakemuksia, jotta saisin viimeisiksi 9 kuukaudeksi jostain elämiseen rahaa. Tämmöttiis...
tänks muuten neiti O, lainasin kuten varmaan huomasit:)
Skicka en kommentar