Löysin tuossa pari viikkoa sitten itseltäni ensimmäiset harmaat hiukset... Ne olivat reilun pituisia jo, joten ei ne nyt ihan yhdessä yössä ole siihen kasvaneet:) Kaiken kaikkiaan noita harmaita hiuksia on jo sen verran, että jos tietää mistä katsoa, niin kyllä ne kuulemma näkee. Mutta eipä nyt hirveesti järkytä:) Äiteekin naureskeli, että häneltä löytyi ekat harmaat jo 27-vuotiaana, ja mun mummokin kuulemma harmaantui aikaisin. Noh, tämmöttiis. Jos ne harmaat hapset rupeavat jossain vaiheessa häiritsemään, niin sit tarvii kai ruveta värjäämään lettiä... Siihen asti meinaan harmaantua arvokkaasti:)
Onhan noita ryppyjäkin jo, mutta mä en vaan jostain syystä osaa murehtia rypyistä tai harmaista hiuksista. Tiettyyn pisteeseen asti mun mielestä rypyt tuovat jopa kasvoihin elävyyttä ja semmoista persoonallisuutta. Naururypyt varsinkin ovat tosi jees. Kai naiset yleensä murehtivat vanhenemisen piirteitä vähän enemmän, mutta mä en sit vissiin joo. No ei se kyllä haittaa, enkä mä rupea tästä nyt kaivelemaan jotain ahdistusta tai harmitusta:) Vanheneminen on varmaan mulle ihan ok siihen asti, kunnes se alkaa selvästi vaikuttamaan fyysiseen jaksamiseen ja suoritumiseen... Silloin voipi ruveta kiukuttamaan=D
Prenumerera på:
Kommentarer till inlägget (Atom)
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar