terve vaan juu.
tulin just parin päivän työreissulta kotiin. väsyttää ja ei ole ihan niin optimistinen olo (mutta se taitaa kyl hyvin pitkälle johtua väsymyksestä, joten eipä sitä kannata jäädä nyt kelaamaan).
oli sellanen alan konferenssi, oli muualta alan huippuja puhumassa. ihan jees, vaikka kyllä se pyllyllään istuminen sitten onkin jotenkin raskaampaa ko tavallinen töissäolo... ja se on kumma, kun jonkun tosi hyvän puhujan jälkeen mulla tulee vallan voimaton olo: mietin, että miten noi on osannu olla noin fiksuja ja tehokkaita ja innovatiivisia ja nopeita!?!? ko oma tutkimustyö on kuitenkin niin perkuleen hidasta.... noh, ehkä noi alan huiput nyt on vaan just sen takia huippuja, että ne pystyy tekemään sellasta mitä me muut tavalliset pulliaiset ei... pitäis mieluummin saada jotenkin inspiraatiota niistä huipuista, eikä sitä olotilaa että "enmäpystytuollaaseen"....
enivei, painun nukkuun, kauniita unia!
Prenumerera på:
Kommentarer till inlägget (Atom)
2 kommentarer:
Heippa :)! Tuttuja tunteita täälläkin nuo toisiin vertaamiset, mutta kuten sanoit, mieluummin koittaa hakea sitten sitä inspiraatiota kuin lannistusta. Ajattelen myös niin, että pitkän uran tehneiden tutkijoiden on kokemuksensa pohjalta mutkattomampi soveltaa vaikkapa joitakin menetelmiä kuin uraansa vasta aloittelevan. Paljon merkitsee myös tutkijayhteisön keskinäinen tuki. Yhtä kaikki, tutkimustyö on vaativa luova prosessi. Kyllä se saa ja kuuluukin viedä aikaa :).
moikka järvenhelmi!:)
joo, noi sun sanat ovat kaikki tosi totta! ehkä se mun lannistumisen olo tulee myös siitä fiiliksestä, että kokee olevansa kovin tarpeeton, että muut kuitenkin ehtii tehdä saman nopeammin ja tehokkaammin ja julkaista ennen mua jolloin kaikki menee mun osalta pyllylleen... noh, nää on nyt näitä fiiliksiä, joita tulee ja menee, vaikka itsetunto alkaa olla jo paljon parempi yleisesti kuin ennen, niin joissakin tietyissä asioissa se on vielä heikohko:)
joo, tarvis (taas) muistaa antaa itellensä aikaa kehittyä:), kuten noi mielen ongelmat, niin tutkimustyössäkin kehittyminen on yleensä hidasta (ei tietty kaikilla). ja kyllä mä tiiän että oon tehny sen valinnan, että haluan elämääni muitakin juttuja kuin tutkimusta, joten en tee hirveesti ylimäärin töitä (esmes viikonloppuja), joten silloin valitsen myös sen, että minusta ei tule "huippututkijaa", sillä se oikeesti vaan vaatis sen että omistautuis vaan tieteelle... ja mä kun en halua, mulle itse asiassa on monet muut asiat tietyssä mielessä tärkeempiä. joillekin muille kun tuo tutkimus on oikeesti työn lisäksi harrastus ja he eivät haluais ees olla töistä poissa. mulle tutkimus on kuitenkin "vaan" työtä (vaikka siitä tykkäänkin), ja en ota esim töitä kotiin muuta kuin poikkeustapauksissa. tykkään siitä että työt jää töihin:)
mutta joo, kyllä tästä varmaan jotain tulee:), ja joku päivä väittelenkin vielä:) (vaikka meenkin hitaamman kaavan kautta:))
Skicka en kommentar