onpi ollut aika rauhallinen päivä tänään: tasaisesti töitä ja sitten kotiin, täällä olen ollut uppoutunut hyvään romaaniin (ah, hyvä kirja on kyllä aina aivan ihana juttu:)), ja kuunnellut TELEKSin Taivas on täynnä-levyä: sopii mun tämänhetkiseen olotilaan kuin nakutettu: on vaan jostain syystä vähän haikea olo. ei ees mitenkään paha mieli oikeestaan, kunhan vaan semmonen haikee. mutta joo, musiikkimakuuni mahtuu myös tuollainen "iskelmähkö" suomi-poppi:) tykkään laulajan äänestä ihan kauheesti, se hyväilee kuin sametti:)
tuossa alkuviikon työreissulla ehdin myös moikata kyseisessä kaupungissa asuvaa hyvää ystävääni, ja hänen perhettään, johon oli liittynyt neljäs perheenjäsen: 1 kk-vanha tyttölapsi. siinä on kyllä jotenkin niin tasapainoinen perhe, että ei oo toista. ja molemmat lapset aivan ihania:) varsinkin tuon 2+ vuotiaan kanssa on kiva höpötellä, se 1 kk:nen ei niin hirveesti reagoinu mihinkään;)
huokaus... voiko mäkin kyllä haluaisin olla rakentamassa jotain tuollaista. vaikka tiedän ettei se ole yhtä ruusuilla tanssimista.
Prenumerera på:
Kommentarer till inlägget (Atom)
4 kommentarer:
Kyllä se oma pieni perhe siintää minunkin unelmissani. Jossakin hyvin kaukana tällä hetkellä, mutta on kuitenkin taustalla olemassa. Jospa minäkin joskus. Enemmän ehkä kaipaisin sitä miehistä olkapäätä ja syliä, johon voisin käpertyä kun on oikein paha olla.
Mukavaa viikonloppua sinulle!
moikka Tess!!
niinpä, luulen että monilla on samansuuntaisia toiveita, uskon että useimmat meistä kuitenkin voisivat paremmin kun olisi se kiinteä oma yksikkö tässä nopeasti muuttuvassa elämässä. mutta hei, eipä sitä tiiä, mitä tuleman pitää:):), toivosta en kyllä vielä luovu, älä sinäkään:)
mukavaa viikonloppua!!!!
Minäkään en vielä toivosta luovu, vaikka taas näyttää siltä, että sinkku ollan vielä pitkään. Joku päivä se on minullakin oma koti ja mies ja ehkä muutama mukelokin.
moro Arokettu!
tuo on se oikea asenne!!!!:)
Skicka en kommentar