Siivouksen jälkeen on mukavaa:)

Tänään oli siivouspäivä. Me ollaan otettu sellainen käyttöön täällä kotona, kun tuli vähän riitaa siivouksesta useammankin kerran aiemmin (lue: minä ärsyynnyin sotkusta ja nalkutin, toinen ei huomannut sotkua yhtään). Työkaverille jotain höpötin, että miten tuon kodinhoidon sais jotenkin silleen sujuvaksi, ja hän kertoi, että heillä siivouspäivät on merkittynä kalenteriin, ja silloin siivotaan yhdessä, ja tehdään siivoustehtävät ennalta sovitulla tavalla. Kuulostaa simppeliltä ja vähän hassun lapselliseltakin touhulta, mutta se näyttäis toimivan!:) Meillä on nyt kalenteriin merkitty kahden viikon välein siivouspäivä (joo, kaks kertaa kuussa siivominen on tässä huushollissa jo supersuoritus:)), ja hommat on jaettu sillai molempien hyväksymällä tavalla. Homma skulaa, ja siivoaminenkin menee todella nopeesti, kun kummatkin tietää mitä pitää tehdä ennenkuin pääsee vapaalle:) Ja mulle ei tuu tarvetta nalkuttaa sotkusta, että tarttis tehdä jotain, sillä tiiän, että milloin siivotaan. Ja vitsi tää kämppä tuntuu tosi mukavalta kun on rojut (ainakin hetken;)) poissa lattioilta, se tuntuu jotenkin paljon isommalta kuin silloin kun se on sotkuinen.

Jep. Huomenna juhannuksen viettoon, lähdetään tuonne keski-Suomea kohti, tarkoitus olisi juhlia ystävän häitä ja kesäjuhlia, sellainen mukava viikonloppu yhdessä tuttujen kanssa. Sääennustukset vaan eivät näytä kovin lupaavilta, mutta eiköhän se siitä. Me meinataan vielä yöpyä teltassa, kun sellainen mahdollisuus on ja on halvempaa kuin mökin vuokraaminen, ja mä oikeastaan tykkään yöpyä teltassa, eikä tänä vuonna ole vielä tullut nukuttua teltassa.

Näihin tunnelmiin:) jätän teidät ja toivotan kaikille oikein rentouttavaa ja omanlaista juhannusta!

Kerralla kaksi

bloggausta.

Kun kerran runosuoni näyttäis vähän sykkivän, ja ehkä tällä uudella koneellakin on asiaan jokin vaikutus;)

Iloisia uutisia muuten työrintamalta: Minä kun olen vuodenvaihteesta lähtien ollut hiukkasen huolissani siitä, että mun työn rahoitus loppuu nyt kesäkuun lopulla, eikä lisärahoituksesta ole ollut tietoa. Olen hakenut itse apurahoja erilaisilta säätiöiltä, mutta yhdestä en saanut rahaa, ja muut päätökset tulevat vasta nyt kesäkuun lopulla. Ehdin jo kyllä funtsia, että miten siellä työttömyystoimistossa sitten tulee toimia, jne. Olen jopa yrittänyt säästää rahaa, jotta olisi jotain millä elää kesäkuun jälkeen jos mistään ei tulee mitään rahaa... Noh, mun pomo otti mun ahdingon viimeinkin tosissaan, ja sai aikaan sellaisen lyhytaikaisen pelastuksen, että minulle järjestyi assistentuurin sijaisuus puoleksi vuodeksi meidän laitokselta. En kyllä tiiä, että paljonko siitä maksetaan, luultavasti vähemmän kuin mun edellinen palkka oli, mutta en nyt jaksa vetää hernettä nenään, koska tätä tää yliopisto-maailma nyt vaan on, ja tarkoitus olisi päästä suht kohta siitä hommasta ainakin hetkeksi pois. Se vähän huonompi homma tuossa assistentuurin sijaisuudessa on se, että se tarkoittaa käytännössä sitä, että mua voi nakittaa mihin vaan opetushommiin, ja se voi olla sen verran, että se oikeasti häiritsee mun väikkäriprokkiksen loppuunsaattamista. Mutta mun haave on nyt sellainen, että oisin tuossa "virassa" 3 kuukautta, ja että sitten mulla ois jo sen verran omia apurahoja, että voisin kustantaa loppuajan itse ja irtisanoutua "virasta". Tällöin saisin hyödyn ja nautinnon opettamisesta (opettaminen on kivaa tietyssä määrin ja CV:ssä on ihan hyvä olla toi opetusnakki merkattuna), mutta silloin sitä ei olisi niin paljon, että se oisi häiriöksi asti mun väikkärin suhteen. Pidetään peukkuja, että asia menee niinkuin haaveilen!

Hihhulihei

Täällä taas, liian pitkän tauon jälkeen. Viime viikolla kirjoitin itse asiassa pitkän litanian tänne, ja sitten kun yritin julkaista sen niin kone tilttas jonnekin ja teksti meni sen siliän tien... Eikä minusta ollut näpyttelemään sitä koko litaniaa uudestaan.

Kiire on vihdoin alkanut hieman hellittää töissä, onpa mukavaa:) Tänään tuntui oikeasti mukavalta olla töissä, mikä hommahan se nyt on???

Mun kotitietska brakas viime viikonloppuna, ai että kun olin "kiitollinen":( Siinä tais olla paha karma valloillaan, sillä sattumalta se kone tilttas samalla hetkellä kuin mun kulta mieheke yritti asentaa siihen Linuxia... Ei se varsinaisesti varmaan siitä asentamisesta johtunut, mutta...:) Noh, olihan se Acerin läppäri jo melki 3 ja puoli vuotta vanha ja kovassa käytössä ollut, joten kai sen aika tuli jo. Se ei enää juurikaan käynnisty, vain siihen Acer-sivulle pääsee ja sitten tilttaa. Se on goodbye. Onneksi olin just ostanut itelleni vähän aikaisemmin sellaisen ulkoisen kovalevyn ja kopioinut kaikki koneen tiedostot sinne (mä jotenkin aistin jotain tällaista tapahtuvaksi kun oli puhetta siitä Linuxin asentamisesta;)). Joten en menettänyt tässä tietokoneturmassa mitään (muuta kuin hyvän vanhan "tietokoneystävän":)) Täytyy kyllä sanoa, että siinä kävi ajoituksen kanssa flaksi, eipä sitten edes veetuttanut mun skaalalla juuri lainkaan. Luottamus miehekkeeni tietokonetaitoihin ehkä meni hetkeksi;) mutta eiköhän se tästä taas:) Sitten olen tässä viikolla ja silloin viikonloppuna tsiikaillu netissä ja kaupoissa kannettavia, ja eilen ostaa paukautin sitten tän upouuden läppärin!!!:) Ovatpa läppärit muuten taas halventuneet aika paljon kolmessa vuodessa ja kuitenkin samalla parantuneet! Ja sitten kun mieheke sanoi vielä maksavansa osan tästä uudesta läppäristä, kun kerran oli "rikkonut" vanhan, niin sanoisin, että heeeeiiii, tämähän on minulle itselleni niinkuin sellainen winwinwin-tilanne;)

Ja nyt on vielä viikonloppu alussa, eikä mun tarvitse mennä koko viikonloppuna töihin. Ihanaa!:) Mukavaa viikonloppua!

Huono päivä

noniin, hyvän päivän päälle tuli tietty huono päivä:( Eilen oli kyllä jotenkin huono päivä. Kuulin, että en saanut yhtä hakemaani apurahaa... Ja samalla kuulin, että olin ymmärtänyt väärin siitä loppuvuoden mahdollisesta palkasta: se on kaukana todesta vielä, eikä ollenkaan varmaa. Ja sitten kun vietin koko päivän testaillessa rikkinäisiä koneita, ja 1,5 TUNTIA etsin koneen osaa, jota meillä on kolme kappaletta, mutta kaikki jossain kateissa, eikä löytynyt, luovutin tälle viikolle. Tjiisus. Olin VAIN viikon poissa duunista. Ja samalla oma prokkis seisoo. Niin motivoivaa, niin motivoivaa. Muuten, ois tosi mielenkiintoista tavata se "Somebody" meidän töistä, joka aina hukkaa kaiken ja mokaa. Koska aina kuulee kun joku on erittäin epäloogisesti pielessä, että "well, SOMEBODY has taken that and done this and that..." Ei meidän labrassa ihmiset tyhmiä oo, ne ei vaan välitä yhtään mistään, ja se vituttaa mua: kamat jätetään levälleen ja väärään paikkaan, eikä käytetä semmosta maalaisjärkeä, joka pitäis kaiken sujuvana. Ei välitetä ja odotetaan että joku muu tyyppi siivoaa jäljet, sellainen tyyppi, jonka tiedeprokkis EI TIETENKÄÄN ole niin fantastinen kuin oma.... Työilmapiiri on kaikkien työpaikalla olevien mielestä ihan takapuolesta tällä hetkellä. Yks kaveri ehdotti mulle aamukamman tekoa, että tietäisin tarkkaan kuinka päivät vähenevät minun olostani tuolla hell-hole:ssa, mutta en taida tehdä sitä vielä, vielä kun on liian pitkä matka. Kruunatakseni perjantain työpäivän yksi minua hyvin ärsyttävä ihminen pääsi kommenteillaan taas ihoni alle, ja enkä jaksanut pidätellä, vaan päästin itseäni sille samalle lapselliselle tasolle, jolloin henkilö-antipatia pääsee loistamaan tekstistä läpi. Tiiän, lapsellista ja "tuhoavaa", mutta ko helevetti tuntui että muut ei välitä mistään ja ovat vaan imbesillejä, niin miks mun pitäis aina jaksaa olla kypsä ja ammattimainen? (joojoo, kyl mä tiiän: itehän mä siinä eniten voittaisin jos osaisin ja jaksaisin aina kohdata idioottien ala-arvoinen käytös ja puhe/teksti aikuisella kypsyydellä ja "yläpuolisuudella", mutta ko mä en vaan oo täydellinen.... valitettavasti.) Se vaivaskin mua sitten melki koko illan, pänni ko antoi itsensä alentua siihen "loanheittoon".

Noh, oiskohan siinä taas tarpeeksi paasausta. Kyllähän tuo rahatilanne oikeesti pukkaa huolestuttamaan... No, elämänkokemusta, elämänkokemusta. Tai jotain.

Tänään olen ollut hyvin pitkälti itsekseni. Ihan jees. Sain hommia hoidettua: matot vietyä pesuun, ostettua maalia lavuaarin korjaamiseen (juup, puolivuotta vanha lavuaari sai sitten halkeaman ko oli pakko tiputtaa hajuvesipullo siihen. jep, harmitti..), kokeiltua ja ostettu uudet juoksulenkkarit (onpi ollut jalkaterän kanssa vähän ongelmia, ja tajusin, että kaikki mun harrastuskengät ja muutkin kengät ovat ihan liian kuluneet ja huonot: tänä keväänä siis menee useimmat kengät vaihtoon, kallista, mutta mieluummin rahanmeno, kuin tuollaisia ongelmia lisää jalkojen kanssa), haettua vihdoin magneettikuvat lääkärikeskukselta. Sitten tein ruokaa, vuokrasin kaksikin leffaa mm. "meri sisälläni", tuli pillitettyä juu...), kattelin ne, ja rupesin fiksaan sitä lavuaaria. Naapurissa on muuten pileet, mutta etukäteisvaroituksista huolimatta mun mielestä heidän desibelitaso on ihan jees...

Taidan muuten nyt pitää blogini poissa sieltä blogilistoilta... Mua jotenkin se blogilistan siirtyminen Sanoma-jonkun alaiseksi ei jotenkin lämmittänyt. Mulla tais olla blogilistan kautta parisen tilaajaa, mutta jotenkin mun on vaikea uskoa, että näiden kyseisten ihmisten maailma järkkyisi kauhiasti jos eivät heti löydä minua. Jos järkkyy, niin pahoittelin kovasti, oikeasti, mä en vaan osaa kuvitella että asia ois näin:) Jos kova tarve on löytää blogini, niin eiköhän tää blogi löydy googlaamalla:)

Mä taidan mennä nukkumaan.

Hyvä päivä

Tänään on ollut rauhallinen, itsevarma ja tasapainoinen olo. MAHTAVAA!:) Tällasia lisää!!

ja päivä päätteeks selvis, että saan ehkä töissä loppuvuodeks palkkaa, jepujee... Maanantaina tietää varmaks:) Oon hakenu omia apurahoja, mutta nekin tulokset tulevat vasta kesäkuussa, ja koska edellinen apuraha päättyy kesäkuun loppuun, niin on EHKÄ hieman vaivannut takaraivossa, että mitäs sitten jos ei rahaa löydy... Työkkärille kai mä oisin marssinu, kai sekin on ihan hyvä opetella että miten se toimaa...:)

yskää onpi vielä aika paljon, mutta muuten alkaa fyysisesti olo olla aika kohdillaan.

Nyt kandee varmaan hyvän sään aikana mennä nukkumaan;), öitä.

Köhköh

Iskipä sitten pöpö tuolla reissun päällä...:( Noh, olihan se tavallaan odotettavissa, että jokin flunssa iskee, kun stressi viime viikon lopulla alkoi hellittää. Konferenssi oli nyt sellanen ko konferenssit mielestäni nykyään on: hieman ahdistavia, "varovovaisia" (tarvii varoa mitä sanoo ja esittää kilpailijoiden läsnäollessa) ja raskaita tapahtumia, small-talkkia aamusta iltaan. Mutta kivojakin juttuja: sain taas pari uutta mukavaa tuttavaa:) Kai homma tuntui raskaalta siksikin tosiaan, että yskä ja kurkkukipu oli kaverina koko ajan, ja silti piti jaksaa tsempata ja "edustaa"... Olin varannut päivän itelleni aikaa tutustua Pariisiin, mutta ei riittänyt virtaa, haaveilin vaan omaan sänkyyn pääsemisestä. Nyt olenkin sitten toista päivää omassa sängyssä toipilaana, tämmöstä tää nyt sitten on juu. Tänä aamuna kuvittelen vielä lähteväni töihin, mutta sitten tajusin, että who are we kidding, ja jäinpi kotiin.

Meidän taloon suunnitellaan putkiremppaa, ja äsken sitten ovikello soi, ja suunnittelufirman daami pyysi päästä katsomaan keittiötä ja kylppäriä... Tjiisus kyllä vähän hävetti meidän keittiön "tila" (nojoo, muukin kämppä on kyllä vähän sekasortoinen)... Ennen reissua oli niin kiirus, että en ehtinyt muuta kuin sotkea keittiötä... Enkä oo jaksanu kotiintulon jälkeen tehdä mitään sille, ja tuo mun "kämppis" ei oo mikään luontainen siivooja;), joten keittiö on kyllä aika pahan näköinen... Noh, koetin sanoa, että onpi tässä ollut vähän kipeänä, hehheh....

Jep. Mä taidan mennä nukkumaan taas vähäks aikaa...

Mä muuten vahingossa poistin blogini blogilistalta, oho :-o Mutta en ole jaksanut laittaa sitä vielä takaisin, ja mietin kyllä, että laitanko edes... mitäs se siellä?

heiputirallaa

Vappu tuli ja meni. Oli mukavaa. Telluilua, kuinkas muuten. Love it, enkä tunnu voivan saada siitä tarpeekseni:) Lämmin keli ja auringonpaistetta, ei paha, sai ihan pandat. Lumi hauskaa mössöä, vaiks välillä se olikin niin märkää, että se jarrutti yhtäkkiä niin että meinas päätyä naamallensa:) Huttu-Ukon kumpareet tolla kelillä ovat kuin märkä uni:) , niiiiin hauskoja, jaksoin hinkata niitä taas ihan kiitettävästi! Noi oli jo kolmannet "vapputreffit" Huttu-Ukon kanssa, ja täytyy kehua, että kehitystä on tapahtunut;), menee aika sujuvasti jo, jopa sillai rännissäkin eikä vaan "turistikumpare-tyylillä". Offillekin yritettiin, mutta heh, ei luistanut MIHINKÄÄN lämpimän kelin takia... Lunta ois kyllä metsässä ollut tarpeeksi.

Nojoo, tuo oli tuollaista tekstiä taas, telluhömpötystä:)

Paljon tuttuja oli taas liikenteessä, sellaisiakin, joita ei ollut nähnyt AIKOIHIN, hyvä niin, oli mukava porista. Pari kaveri kokeili ekan kerran tellua, hienosti meni (yritin pyydettäessä vähän opettaa, mutta en tiiä kuis se oikeastaan meni:), toi tekniikan ymmärtäminen ja tietäminen ei oo mun vahvinta alaa, mä vaan hiihtelen:)) Olin aika väsynyt töistä, joten iltariennot jäivät aika lyhyiksi, varsinkin ko sitä vähän säästeli itteänsä seuraavan päivän mäkeä varten:) Enimmäkseen meni aika meidän mökin "poikavoittoisessa" porukassa, ja täytyy myöntää, että poikaporukassa tuollaisella reissulla on välillä jotenkin helpompi olla kuin naislaumassa, sellaanen mä vaan oon, liekö siksi, että pienenä saman talon lapset oli melki kaikki poikia, ja heidän kanssa tuli sitten enimmät leikit leikittyä... Enivei, poikain kanssa saapi tehdä ja tulla niinkuin huvittaa, ja ei oo sellaisia "klikkejä", joiden jutuissa on sitten aina ihan ulkopuolinen fiilis, vaan kaikki otetaan tasa-arvoisesti messiin menoihin ja juttuihin. Ja semmonen säätö jää pienemmälle (tai siis varmaan mä naisena säädin eniten...). Niin ja sitten nää pojat tykkäs kans Huttu-ukosta, joten do I need to say more???:)

Nyt on kausi sitten paketissa, eikä edes ahista, hyvä niin. Hyvillä mielillä jään oottamaan ens kautta, eihän sen alkuun ole kuin about puoli vuotta=D Kesällä on kaikkea muuta kivaa. Siitä muuten tuli mieleen, että ilmoittauduin Tahkolle maastopyörätapahtumaan, hekoheko, katellaan kuis käy:):)

Huomenna Pariisiin työmatkalle, sitä ennen keski-suomeen pitämään luentoa... bisibisi. Pikkaasen jännittää kyllä. Voipi olla ihan mukavaakin kuitenkin siellä Pariisissa. Ja sen jälkeen kiire töissä vähän helpottaa, ihanaa!:) Rahoitusta kesäkuun jälkeen ei vaan vieläkään ole tiedossa....:-/

pää lomafiilikseen NYT!

piru ko päässä pyörii vaan työasiat, eikä edes mukavat sellaiset... Ärgh ja blärgh, nyt työt ajatuksista pois, hus! Työt on VAIN töitä, työt ovat VAIN töitä, ja imbesillit työihmiset vain imbesillejä työihmisiä... Huomenna olen töissä, mutta en ajattele sitä;), keskityn vain lähestyvään reissuun...

Ja eikun pakkaamaan kamoja vappureissua varten:) Hihii, telluilemaan:)

Lämmintä ja aurinkoista vappua kaikille!

Terapiointia

Ajattelin tuossa viikolla, että lääkitsenpä masentunutta fiilistäni positiivisilla ja romanttisilla elokuvilla, minä kun olen romanttisten komedia/draamojen ystävä. Juu, kai se täytyy myöntää, että näin se juu on. Noh, ekaksi katoin toisen osan Bridgen Jonesin tarinasta, en nyt muista mikä sen nimi oli. Olin nähnyt sen kyllä joskus aiemmin, mutta en ihan tarkalleen muistanut juonta. Envei, teki hyvää saada eläytyä tuollaiseen maailmaan, Bridget kun on positiivisuudessaan aivan omaa luokkaansa. Ja Colin Firthiä voin kyllä kattella ihan minä päivänä hyvänsä;) Mikähän siinä miehessä muuten vetoaa? En näe häntä erityiseen komeana miehenä, mutta joku ihme karismaattisuus vetää kyllä puoleensa kovasti, ja ne silmät on kyllä aika kivat:), hihiii...=D
Noh, kun kerran Colin Firth-linjalle päästiin, niin hyvähän siinä oli jatkaa: Äiteen yks lempisarjoista/leffoista ikinä on se Ylpeys ja Ennakkoluulo, missä miespääosaa esittää juuri Colin Firth. Äitee sai sen kerran aikoinaan videolla äänitettyä telkusta, mutta ne VHSt alkaa olla niin kuluneet jo, että ei kaikki näy kunnolla. Joten kun näin että Hulluilla päivillä oli kyseinen elokuva myynnissä DVD:nä niin ostin sen äiteelle annettavaksi. Ja tällä viikolla katsoin myös sen itse, tänään viimeiset 2 ja puoli tuntia=D Ja aah, on se vaan niin hyvin tehty leffa, miten semmosiin katsekontaktikohtauksiin on saatu niin paljon tunnelatausta mukaan!?!??!:) Huokaus. On se vaan niin romanttista:) Ihme, että se vieläkin saa mulle niin syviä fiilareita aikaiseksi, vaikka olen nähnyt sen varmaan 3 kertaa ennen tätä jo. Noh, aattelin tallentaa tuon DVD:n itselleni, ja yritän muistaa aina mennä katsomaan parhaimpia paloja, jos alkaa maailma masentaa! Joten leffaterapia näyttäis toimivan kyllä.

Tietty hyvään fiilikseen vaikuttaa se seikka, että on VIIKONLOPPU eikä tarvii olla töissä, oujee beibe!=D Vaikka töissä olenkin luultavasti aika negatiivinen ja suht iloton ihminen, niin kotona mä oon onnellinen, täällä on kaikki paremmin kuin hyvin:) Ja kai se niinpäin on paljon parempi: kurjaahan se oisi, jos kotona oisi onnetonta.

avautumisia sinne ja tänne

heiputirallaa. Tänään on ollut sellainen tosi mukava krapulapäivä:) Eilen olin ystäväni väitöksessä ja karonkassa, ja oli mukavaa. Tietty pikkasen kateus nosti päätään, mutta sain sen tukahdettua aika hyvin tällä kertaa, vaikka huppelissa olinkin:) Oli mukava tavata uusia ihmisiäkin taas, se on välillä aina niin kovin virkistävää! Ja vanhoja tuttujakin oli yllättävän kiva nähdä, vaikka saikin kuulla esim. että "how nice that you are here also, another one of the _ancient_ ones...." (viitannee minun tutkijanurani "vauhdikkuuteen":)) Ja kieltämättä tais se humalakin tehdä ihan hyvää, välillä vaan on hyvä jättää aivot ikäänkuin narikkaan, ja go with the flow. Mutta jep, sen vikan tequilan OIS ehkä voinut jättää väliin...=D Tulin aamuyöstä taksilla kotiin, ja taksikuskikin oli harvinaisen mukava: mä kun aattelin mielessäni kun istahdin taksin takapenkille, että ehkä mä oon nyt ihan hiljainen humalainen nainen, ehkä taksikuskit ovat väsyneitä kuuntelemaan tajunnanvirtaa alkoholin vaikutuksen alaisena olevilta ihmisiltä. Mutta nöy, tämä taksikuski rupes oikeen itse kyselemään, että millaset juhlat on ollut ja siitä se juttu ja keskustelu lähti. Ja kyllä ehdin siinä suht lyhyellä matkalla avautua myös yliopistomaailman persiiiiyydestä. (tjiisus, jos tämä meno jatkuu, niin mä oon kohta jo niin tunnettu "valittaja", että ei mua oteta mihinkään enää uudestaan yliopistolle töihin, vaikka haluaisinkin...)

Tänään olen nukkunut, halinut, tuijotellut leffoja sängystä käsin, ja syönyt kaikkea "paheellista";) Aika jees=D

Elämä tuntuu taas vähän valoisammalta. Jotenkin vaan masensi kaikki tuossa parisen viikkoa: maailmahan on tosiasiassa aika karu paikka ja ihmiset jotenkin niin uskomattoman välinpitämättömiä. On mm. semmonen tapahtumaketju pikkasen ahdistanut ja tuntunut pahalta ja vihaiselta, että naimisissa oleva nainen pitää puoliavoimesti toista suhdetta vuosia yllä; tutuille ja kavereille asiasta kerrotaan törkeän avoimesti samalla kun ihmetellään oman aviomiehen "tyhmyyttä", että kuinka tämä ei nyt muka tajua, että naisella on parempaa muualla. Kuinka ei sitä ihmistä, jota on ainakin sen verran rakastanut, että jossain vaiheessa on naimisiinkin päädytty, arvosta sen vertaa, että suoraselkäisesti ja rehellisesti kertoisi tilanteen. Heti, eikä parin vuoden kuluttua odota, että toinen sen jostain muualta kuulee. Ihan hirveetä. En voi ymmärtää enkä hyväksyä. En ymmärrä, kuinka se pettävä ihminenkään pystyy elämään tuollaisessa tilanteessa ittensä kanssa noin kauan, luulisi että vähemmästäkin pää poksahtaisi. Ja en millään osaa kuvitella, että miten tuollainen selkärangaton pettäjä jotenkin itselleen onnistuu oikeuttamaan toimintatapansa. Tjiisus. Kyllä ne naisetkin osaa. Tässä asiassa taidan olla se "vihaamani" mustavalkoinen ihmistyyppi. Toisaalta, voihan se olla, että toinen tilanteen tietää, mutta jää kuitenkin siihen. Sitäkään en voi herrajumala ymmärtää. Olen ehkä naiivi, mutta tästä naiivisuudesta en halua edes kasvaa pois.

Kriisailua II

jeeps. Mä oon jossain ihme kriisipesässä itteni kanssa. Ensinnäkin väsyttää jotenkin ihan älyttömästi, ja kaikki tuntuu jotenkin raskaalta ja mikään ei sillai oikeen huvita. En ees tätä kriisailua jaksa sen tarkemmin selittää.
Ja joo, ei mulla mitään pätevää syytä oo kriisailla, ja siitäkin onnistun saamaan huonon fiiliksen itelleni, että miksi kriisailen turhasta. Argh.
No. Tänään sentään oikeastin tunnen, että tää on naurettavaa... Kyllähän tää ohi menee, mutta ei tarttis tulla laisinkaan alunperinkään.

Palataan.

Blääh

tjaa. Onkohan ne ne lähestyvät PMS:t vai pelkästään työahdistus, joka vaivaa... Taitaa ne PMS:t jo vähän vaikuttaa, sen verran herkällä on taas tuo tunnepuoli. Mutta kyllä se työkin ketuttaa, tätä se työ taitaa nyt sitten olla ainakin jouluun asti: kiinnostuksen puutetta sekä imbesillien ihmisten kestämistä sekä pakenemishalun pidättelemistä. Ellen nyt sitten satu yhtäkkiä muuttuman mahottoman maltilliseksi ja kaiken yläpuolella leijuvaksi:) Noh, tarvii kokeilla jaksaa, en vaan yhtään tykkää siitä, että töiden takia ahistaa ja kiukuttaa ja on paha mieli. Se työ kun ei saisi sellaista valtaa pitää elämässä. Pitää pitää huoli, että jaksaa henkisesti, en mä jonkun työtilanteen takia haluais mennä takapakkia tuossa mun paniikkikuopasta nousemisessa. Tällä hetkellä olen tyytyväinen ja onnellinen viikonloppuisin, mutta maanantaiaamuna jo ahdistaa ja kiukuttaa matkalla töihin ja töissä. Blääääh. Noh, ei kai se ole tässä maailmankaikkeudessa kovin tavatonta. Pitäisi nyt ottaa tää paska työtilanne henkisen kasvun paikkana, jotenkin harjoitella sitä hyvien pointtien löytämistä huonosta tilanteesta=D Hehheh, ihan rupes huvittamaan, tässä ois nääs varmaan aika hyvä reenauskohde.

Noh, onneks saadaan huomenaamulla pikkuväkeä aamiaisseuraksi, se taitaa olla aika piristävää ja mukavaa:)

Semmoosta vielä että

on ollut kyllä kiva huomata, että sen 4 viikon Alppi-offi-reissun jälkeen on kyllä ollut kunto kohdillaan. Eilenkin shoppaillessa ystäväni vaan tokasi, että aika hyvässä kunnossa näytät olevan. Kyllähän se painokin ihan vähäsen on tipahtanut, mutta parasta on kuitenkin se, kun tuntuu itestä tosi hyvältä, että kaikennäköistä fyysistä jaksaa tehä aika helposti. Pääsiäisen skinnailunousutkin meni suhteellisen keposesti, ja laskeminen tietty kanssa. Pitää nauttia tästä nyt, sillä ei tätä nyt vaan meikäläinen jaksa tai voi pitää yllä, tarttis nääs sen verran pitkiä reenisessioita vetää, että homma pysyis samalla tasolla, ja en mä vaan jaksa ko ei nää "city-harrastukset" nyt NIIIN kivoja ole... Paitsi ellen sitten haksahda kunnolla tuohon maastopyöräilyyn....

Lauantai

Eilen oli tehokas ja pirteä päivä, tänään sitten taas ei. Nooh, mutta eilistä on kiva miettiä:) Herättiin jo seiskalta kun aurinko paistoi niin kirkkaasti. Ysiltä oltiin jo Ikeassa:), haettiin yks kirjahylly mitä olen jo aikani aatellut, sellainen halpa mutta kiva versio. On nääs ollut vähän enempi tavaraa ko mitä hyllytilaa. Lisäksi mun entinen "kirjahylly" oli sellainen laudanpätkistä ja tiiliskivistä koottu systeemi=D, jonka aika nyt tais olla vaan ohi. Mä ideoin sen joskus opiskeluaikana, ko piti saada halpa ja kiva hyllykkö: äiteeltä sain vanhan kirjahyllyn levyjä, jotka maalasin mieleisellä värillä, ja sitten kävin rautakaupasta hakemassa ihan tavallisia tiiliskiviä sinne väliin:) Se herätti kyllä keskustelua ja ihailuakin tavallaan aikanaan. Mutta nyt tosiaan sen aika on ohi. Sitten Ikeasta kotiin tyhjäämään auto, ja sitten huitaisin töihin käväseen. Sieltä puolestaan kaupungille ystävän kanssa metsästämään karonkka-iltapukua. Ja LÖYTYI, vau:) Sellaanen vihreä luomus, passaa mulle sekä henkisesti että fyysisesti:) Ystävän mielestä yks kirkkaanpunainen puku ois kuulemma ollut niin kaunis, siro ja elegantti mun päällä, mutta mä vaan jotenkin näin siinä tosi tyköistuvassa puvussa mahakummun ja selluliittikasaumat reisissä=D Ja oli siinä aika avoin tuo selkä ja yläosa, ja ei vaan ollut hirveän rento olo siinä. Joten en ostanut sitä, ja sitten siis törmäsin sellaiseen kirkkaan vihreään mekkoon, näytän vähän antiikin Ateenan "jumalattarelta" siinä, se on siis vähän sen henkinen. Mun mielestä kaunis ja mahottoman mukava (vaiks se ei vissiin pitäis olla ensimmäinen iltapuvun kriteeri!?!?!;)) Yksinkertainen se omalla tavallaan on, mutta se väri on niin erottuva itsessään jo, ja siihen vielä näyttävä koru mukaan niin avot!:) Noh, sitten ruokakauppaan ja kotiin kokkaileen ruokaa (ja katsomaan yhtä jaksoa Greyn anatomiaa taas, jee!) (tässä vaiheessa alkoi meno hyytyä ihan pikkasen jo...), ruuan jälkeen pikku paussi, ja sitten purkamaan vanhaa kirjahyllysysteemi. JA sitten koottiin uusi kirjahylly JA laitettiin siihen jo kamaa järjestykseenkin.... Huh, kyl eilen ehti aika paljon... Olikohan se ihana auringonpaiste, joka antoi sellaisen energiapläjäyksen?

Harmaita hiuksia

Löysin tuossa pari viikkoa sitten itseltäni ensimmäiset harmaat hiukset... Ne olivat reilun pituisia jo, joten ei ne nyt ihan yhdessä yössä ole siihen kasvaneet:) Kaiken kaikkiaan noita harmaita hiuksia on jo sen verran, että jos tietää mistä katsoa, niin kyllä ne kuulemma näkee. Mutta eipä nyt hirveesti järkytä:) Äiteekin naureskeli, että häneltä löytyi ekat harmaat jo 27-vuotiaana, ja mun mummokin kuulemma harmaantui aikaisin. Noh, tämmöttiis. Jos ne harmaat hapset rupeavat jossain vaiheessa häiritsemään, niin sit tarvii kai ruveta värjäämään lettiä... Siihen asti meinaan harmaantua arvokkaasti:)

Onhan noita ryppyjäkin jo, mutta mä en vaan jostain syystä osaa murehtia rypyistä tai harmaista hiuksista. Tiettyyn pisteeseen asti mun mielestä rypyt tuovat jopa kasvoihin elävyyttä ja semmoista persoonallisuutta. Naururypyt varsinkin ovat tosi jees. Kai naiset yleensä murehtivat vanhenemisen piirteitä vähän enemmän, mutta mä en sit vissiin joo. No ei se kyllä haittaa, enkä mä rupea tästä nyt kaivelemaan jotain ahdistusta tai harmitusta:) Vanheneminen on varmaan mulle ihan ok siihen asti, kunnes se alkaa selvästi vaikuttamaan fyysiseen jaksamiseen ja suoritumiseen... Silloin voipi ruveta kiukuttamaan=D

Pääsiäinen

Olipas mukava 4-päivän loma:) Säät oli vähän kylmät, mutta ei liian kylmät kuitenkaan. Yhtenä yönä tuli reilusti uutta lunta, päästiin laskemaan oikeen sellasta kevyttä ameriikan pyydaa=D (nojoo, ei sitä ollut ko ehkä parikyt senttiä, mutta kuitenkin!!!)
Nyt alkaa muuten olemaan ensimmäinen kerta elämässäni sellanen fiilis, että mä telluilen hyvin:), siistii!

Nyt taas töissä, mutta siitä ei sitten enempää...

ylä- vai alamäessä?

Kun puhutaan menestymisestä, onnesta tai aaltoilevasta elämästä, niin kumpi on pahempi: ylämäki vai alamäki? Meinaan, että onhan se ylämäki aika raskas, alaspäin menee paljon mukavammin. Toisaalta kai sitä huipulla olo tarkoitetaan siksi hyväksi ajaksi, kun taas pohjalla menee huonommin. Noh, oli miten oli, niin edellinen postaus sai aikaan sen, että homma rupes vähän sujumaan töissä (puhkuin niin tarmoa, tai siis kiukkua, että sain vauhtia meidän pomoonkin;)) eli fiilis koheni eli olen siis vissiin ylämäessä?:) Kaks hommaa nytkähti mukavasti eteenpäin, ei kun itse asiassa KOLME asiaa. Siistiä, tuntui aivan pirun hyvältä!

Päivä vielä töissä, ja sitten huomenillalla hyppään junaan kohti pohjoista, jee!!!:)

Työpaikkav*tutus

Jep. Vaikka olin vähän itseni kanssa sopinut, että en työaikana kirjoittele enää tänä vuonna blogiani, niin nyt vaan täytyy mielenterveyden vaalimiseksi naputella.

Mä olin taas niin hyvällä tuulella koko viikonlopun, mutta jo heti maanantaina alkoi hymy hyytymään. Tänne kyseiseen työpaikkaan vit*ttaa nyt vaan tulla, tää on semmosta pakkopullaa. Kiukuttaa ja ahdistaa sekot ihmiset, jotka ei saa mitään tehtyä loppuun eikä hoida hommiaan/vastuitaan kunnolla. Ja joo, tän labraduunin tarttis olla ohi tän vuoden lopulla, mutta silti hirvittää ajatus, että mitä jos tää fiilis jatkuu siihen asti, miten mä jaksan? Huoh. En mä jaksa elää sillä, että odotan vaan seuraavaa vapaapäivää, mähän tuun oleen ihan kuollut ennenkuin tää vuosi on ohi... Yritin jo sitä taktiikkaa, että yritän vaan leijua kaiken yläpuolella silmät ja korvat kiinni enkä välittää mistään, mutta ei se oikein onnistu.

BLÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄH.

Hiivatulehdus nielussa

Koska Google Analyticsin mukaan aika monikin on eksynyt tänne minun blogiini hakusanoilla "hiiva kurkussa", "hiiva nielussa", jne., niin ajattelin nyt tässä lyhyesti ja ytimekkäästi selittää tilanteen ja sen hoidon omalla kohdallani.

Kuulun siis siihen osaan astmaatikkoja, joille näyttäis tulevan kohtuullisen helposti astmalääkkeistä (niistä hoitavista kortisolisuihkeista) nieluun hiivatulehdus, vaikka huuhtoisi suun ja kurlaisi vedellä vaikka kuinka monta kertaa lääkkeenoton jälkeen. Kortisoli kun villitsee hiivaa. Oireisiin kuuluu ärtynyt kurkku, sellainen olo kuin olisi just tulossa kipeeksi, väsymys, palan tunne kurkussa, sekä painon tunne rintakehän yläosassa. Näitä oireita ei näemmä monikaan lääkäri tunnista hiivatulehdusoireiksi, vaan pahimmassa tapauksessa pistävät ne astman piikkiin ja käskevät vielä lisäämään lääkitystä = ei hyvä. Nielun hiivatulehdus ei heti näy suussa, eli kieli voi näyttää terveen punakalta.. Mutta kun olo pahenee ja tulehdus leviää, niin kyllä se kielikin on aika paksun valkoisen kasvuston peitossa.

No miten tätä sitten hoidan? Ensimmäinen puoli vuosi meni aika monen hiivalääkekuurin avulla, mutta hiivatulehdus usein palasi, kun lääkekuuri oli ohi. Kauhistutti ajatus popsia koko ajan jotain hiivalääkkeitä. Sitten sain passituksen nielulääkärille, joka oli aivan mahdottoman mahtavan fiksu:) Määräsi vesihöyryä hengitettäväksi lääkkeenoton jälkeen, se nimittäin "huuhtoo" nieluun jäänyttä lääkettä pois. Ja siinäpä se, ei ole muuta tarvittu sen jälkeen. Otan kerran päivässä vain kaksi Beclomet-hönkäystä, huuhtelen suun vedellä ja kurlaan, ja sitten kiehautan vettä (kattilassa tai vedenkeittimessä), ja hengittelen vesihöyryä parisen minuuttia. Jee:) Veteen ei sitten saa lisätä mitään töhnää, se ärsyttää limakalvoja, vaan ihan vaan puhdasta vesihöyryä hengitellään. Jos ei halua koko naamaa vesihöyryn peittoon, niin käyttää pientä pyyhettä peittämään nenän ja suun veden ylle, ei tule sitten silmiin vesihöyryä ja voi vaikka lukea lehteä samaan aikaan! Lyhyillä viikonloppureissulla en ole jaksanut enää säätää, mutta pidemmillä reissuilla kylläkin. Kyllähän ihmiset ensin fundeeraa, että hei mitä sä oikeen hommaat, mutta kun selittää asian, niin saapi sitten kyllä ihan rauhassa "impata". Ei se vesihöyryn hengittäminen muutenkaan pahaa tee, se vähän putsaa ja kosteuttaa keuhkoputkia muutenkin. Vaikka tuo höyryn hengittely vaatii joka päivä vähän säätämistä, niin kyllä teen sen mieluummin kuin kärsin ikävistä oireista tai popsin jatkuvasti lääkkeitä tulehdukseen. Joskus hyvin stressaantuneena tai väsyneenä saattaa hiiva yrittää vallata nielua jälleen kerran, mutta tehokuuri vesihöyryhengitystä on tähän asti riittänyt parantamaan oireet.

Tämmöttiis. Toivottavasti tästä postauksesta on jollekin hyötyä!!!!:)

Toiveet toteutuivat

...tänään melkein kaikki:) Mentiin syömään ulos lempi-italialaiseen ravintolaan, nukuin pitkät yöunet + päiväunet:) ja muuta mukavaa. Ainut mikä ei toteutunut, oli leffakeikka, Junoon kun oli kaikki liput jo menneet:( Noh, joskus toiste.

Raporttia metsästä: mentiin siis maastolenkille pyörällä, ja sinne toi uusi pyörä kyllä nimensä mukaisesti sopi oikein mainiosti! Asvaltilla kun oli ruvennut tuntumaan, että tuliko ostettua liian pieni pyörä. Noh, ja enivei, oli kyllä aika mukavaa, ja omasta mielestäni pärjäsin ihan mukiinmenevästi. Toki "neiteilin" aika paljon eli varoin sitä sun tätä ja hyppäsin pyörän selästä pois heti jos meni liian vaikeen näköiseksi, mutta en näe syytä, miksi en saisi neiteillä:) Kiva harrastus toi maastopyöräily on silleenkin, että tulee mentyä kunnolla metsään, ja siitä kuitenkin tykkään.

Nyt taas väsyttää. Menenkin tästä nukkumaan.